sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

Kesäkuu meni, kesä ei alkanut

On tosi vaikeaa pitää toivoa yllä, että tästä kesästä vielä joskus tulisi kesä. Suppilauta odottaa yhä kassissaan sitä, että vesi ja ilma lämpenisivät, aurinko paistaisi ja tuuli tyyntyisi. Lähes samoja asioita odottaa mopokin, joten en sitäkään ole viitsinyt ottaa ajoon. 

Helmut on nyt ollut neljä viikkoa korjaamolla odottamassa, että joku tyyppi fiksaisi sen perästä irrotetun möykyn ja se saataisiin laitettua takaisin paikoilleen. Olen tosi vihainen siitä, että minulle sanottiin korjaamoreissuun menevän "jokunen päivä". Niinpä minä olen sitten joka päivä odottanut Helmutin valmistumista, ja jokaisen viikon jälkeen kun olen kysynyt, mikä on tilanne, olen saanut vastaukseksi, että toivottavasti seuraavalla viikolla valmistuu. Ja samalla olen tullut yhä vihaisemmaksi siitä, miten paljon olen menettänyt rahaa vakuutuksiin ja veroihin, kun en laittanut autoa seisontaan. 

Kotona olen sentään saanut raivattua pensasaitaa ja maalattua portaiden kaiteita. Saksalaiset kaverini kävivät täällä, viipyivät viikon ja jatkoivat sitten matkaansa matkailuautollaan. Saimme onneksi ihanan kesäisen juhannusaaton, mutta muuten oli kylmää ja enimmäkseen sateista. Minä en koskaan varsinaisesti vietä näitä vappuja ja vastaavia mitenkään, mutta nyt tuntui tosi mukavalta saada vähän spesiaalimpi juhannusaatto. Sulokin tuli vaimokkeensa kanssa, kaikki toivat pöytään omat antimensa ja me vietimme hyvin perinteisen suomalaisen grillailujuhannuksen. Sen jälkeen menimme saunomaan Hinkanrantaan, jossa olikin odotettua enemmän porukkaa. Moni sanoi, että oli jättänyt juhannuksen väliin ja pysynyt kotona, koska kelit eivät houkuttaneet mökkeilemään. Kokolle emme saksalaisia raahanneet, mutta emmepä joutuneet myöskään näkemään lieveilmiönä yhtäkään suomalaista kännipäätä.

Otin tavoitteekseni maalata ensi vuoden kalenterista puuttuvat kuvat tämän viikon aikana, mutta jostain syystä olen onnistunut tekemään vain yhden kuvan. Pakotan itseni aloittamaan toista heti, kun saan tämän postauksen kirjoitettua! Minä lupaan! Eihän se nyt oikeasti näin vaikea homma ole! Vaivaiset kaksi kuvaa ja kansi on enää jäljellä. Toivottavasti allakka menee viimevuotista paremmin kaupaksi. Ainakin kuvat ovat minusta nyt paljon parempia.

Olen nyt päättänyt, etten matkustele Helmutilla yhtään minnekään tänä kesänä, vaikka se tosiaan valmistuisikin "ensi viikolla", kuten on luvattu. Pysyn kotona ja pihtaan rahaa ihan neuroottisesti. Haluan oikeasti päästä helvettiin täältä edes syksyksi. Jos ja kun kesä on tätä sorttia, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä masentumatta kaamosajasta. Olenkin tutkaillut Kelan sääntöjä ja ymmärtääkseni saisin olla kolme kuukautta ulkomailla menettämättä työttömyyskorvausta. Työnhakuvelvoitteen täyttäminenhän onnistuu ihan mistä tahansa. Jos roudaan tietokoneen mukaan, voisin hakeutua jonnekin sähkön äärelle aina silloin, kun minulla olisi graafisia töitä. 

Toimeentulotukea saisin pelkästään oman kotini kuluihin eli vastikkeeseen ja sähköön, mutta en mihinkään muuhun. Miten siis kustantaisin ruoan, lääkkeet, dieselin ja huvit sekä haaverit? No tietysti sillä työllä, jonka Universumi minulle nyt lopppukesäksi järjestäisi ja josta saisin palkan syksyllä! Eikö niin, kilttikultarakas Universumi? Pitäkää peukkuja. Jos minä pääsen reissuun, te saatte lukea iloista blogia tämän valituksen sijaan!

Ja voisin yrittää hakeutua johonkin Workaway-paikkaan, jos minut vain jonnekin huolittaisiin. Se toisi paitsi säästöjä ruokakuluihin, myös sosiaalista elämää ja vaihtelevia kokemuksia. En halua viettää kolmea kuukautta yksinäni tuppisuuna Helmutissa lainsuojattomana nyt, kun Espanjassa häshtäk vänlaif on tuhonnut itse itsensä ja kaikki kivat paikat on kielletty.

Mitä vanhemmaksi ja huonokuntoisemmaksi käyn, sitä selvempää minulle on, että olisi pakko elää nyt, eikä odottaa eläkettä, joka häämöttää epätoivoisten 16 vuoden päässä.

Päätän tämän postauksen positiivisiin asioihin. 

Vähän lomailun makuun pääsimme eräänä iltana, kun kävimme hakemassa minulle käytetyn jääkaapin Nuijamaalta. Ajoimme moottoritien sijasta maisemareittiä pitkin kiemuraista maaseututietä ja katsoimme kylän nähtävyydet. Pelkästään jo vieraassa Lidlissä käyminen tuntui luksukselta - niin raskaaksi on kotona jumittaminen jo mielelle käynyt.

Minulla on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni jääkaappi, joka ei pidä ääntä! Mikä rauha ja hiljaisuus kotonani vallitseekaan! Kiitän onneani, että joku ihana ihminen halusi myydä melkein uuden jääkaappipakastimensa vain viidellä kympillä juuri nyt, kun omani oli alkanut vaatia kunnon nyrkiniskua kylkeensä lakatakseen välillä jyrisemästä!


Ja lisää ihania asioita! Näitähän riittää!

Viime perjantaina Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö järjesti ihan ilmaisen retken läheiseen saareen, jossa tutustuttiin entiseen leirikeskukseen ja mietittiin sen tulevaa käyttöä kaiken kansan yhteisenä ja avoimena virkistysalueena. Siellä sai saunoakin. Miten paljon minä arvostankaan tällaisia tilaisuuksia! Että pääsen ilmaiseksi rantasaunaan! Nyt kun kaikesta pitää pihtailla, en pysty edes sellaista harrastamaan. Ainoa minun kukkarolleni sopiva saunakin on tuplannut hintansa tänä kesänä.

Ja ajatelkaas sitäkin, miten hyvä tuuri minulle kävi, ettei tähän minun kotiini löytynytkään vuokralaista kesäksi! Tuolla minä olisin nyt nämä puolitoista kuukautta elänyt kaatosateessa teltassa omalla pihalla, kun Helmut on ollut ajokiellossa! Ai järkytys mikä hirvittävä ajatus!

torstai 19. kesäkuuta 2025

Älä lue tätä, jos hallituksen toimet ahdistavat sinua

Hallituksen esityksestä toimeentulotukilain muutoksiin ei ole uutisoitu näköjään tarpeeksi, sillä eräässä Facebook-ryhmässä kohtasin tällaisen itselleni uuden tiedon toissa-aamuna: 

1. "Lääkärin toteama este, eli sairaus ja työkyvyttömyys poistetaan hyväksyttävänä perusteena olla hakematta kokopäivätyötä."

2. "Kelalle annetaan valta päättää, mitkä lääkkeet korvataan toimeentulotuessa."

Nämä ovat vain pari esimerkkiä tuosta jossain määrin järkyttävästä esityksestä, jonka voi lukea täällä ja johon kuka tahansa voi myös antaa lausuntonsa.

Tuohan tarkoittaa käytännössä sitä, että sairauksia ei enää saisi olla olemassa eikä työkyvyttömyys olisi este työnteolle. Nämä hallituksen touhut menevät koko ajan vaan dystooppisemmiksi. En pysty ymmärtämään, että me oikeasti elämme maailmassa, jossa tuollaiset ihmiset pääsevät määräämään. Itkin kaksi tuntia yhteen menoon, eikä siitä meinannut tulla loppua millään. 

Sanoin Heilalle, että tämä kehitys on oikeasti johtamassa keskitysleireihin. Meidät tullaan lopulta määräämään pakkotyöhön, pystymmepä me suoriutumaan meille määrätystä työstä tai emme.  

Tänä aamuna meinaa taas itkettää ihan hirveästi. Yritän pysyä kasassa, sillä kyllähän seuraava hallitus varmasti kumoaa näitä julmuuksia. Tai en tiedä... Kokoomus on yhä vahvoilla, vaikka persuja aiemmin äänestäneet ovatkin onneksi kääntäneet kelkkansa. Minusta Vasemmistoliitto vaikuttaisi olevan nykyään ainoa puolue, jolla oikeasti on järkeä ja hyvää tahtoa. Minä ihailen heitä, jotka jaksavat taistella siedettävämmän maailman puolesta siitä huolimatta, että ovat aina pysyneet pienpuolueena, jonka vaikutusmahdollisuus on melko onneton. Minja Koskelakin on minusta ihana, hän osaa puhua selkeästi ja jämäkästi.

No, tämän päivän itketyksen aiheeni johtuu Purran erityisavustajan avautumisesta työttömien pakkotyöstä. Hän panisi meidät kaikki vaikkapa vanhustenhoitajiksi siitä hyvästä, että saamme tukia. Eli suomeksi pakkotyöhön, vaikka hän kovasti yrittääkin käyttää siitä muuta nimitystä.

Tai ainakin ne meistä, jotka ovat työkykyisiä. Mutta ai niin... uusi lakihan poistaisi työkyvyttömyyden.

Veikkaan, ettei herra erityisavustaja ole suinkaan yksin tuon ideansa kanssa, vaan hän vain sattui olemaan se, joka avasi siitä suunsa. En tainnut olla ihan väärässä keskitysleiripelkoni kanssa.

Oikeasti, voisiko siihen lakiin lisätä vaihtoehdoksi eutanasian? Minä valitsisin sen mielummin kuin pakkotyön, joka tuhoaisi minun mielenterveyteni. Minä en ainakaan enää jaksa tätä vihaa itseäni ja kaltaisiani kohtaan, jota maamme johto lietsoo. Yhteiskuntakin pääsisi eroon meistä hyödyttömistä loisista.

On aloitettava taas kerran täydellinen uutispimento. Parempi olla kaikesta tietämätön ja YKSINKERTAINEN, kuten tuo erityisavustaja meidät vasemmalle kallistuneet määrittää.



Jatkan tätä kirjoitusta nyt, kun olen yrittänyt kahlata läpi tuota esitystä siltä osin, kuin Facebook-ryhmässä oli tulkittu. Yllä on kuvakaappaus esityksestä lääkkeiden korvattavuuteen liittyen (1.). Vasemmalla palstalla näkyy nykyinen laki ja oikealla palstalla muutosesitys. Minä ymmärrän samoin kuin tuon edellä lainaamani sitaatin kirjoittaja. Tämä sanamuoto tosiaan antaa Kelalle aika vapaat kädet päättää siitä, mikä on tarpeellista ja välttämätöntä. Haluan uskoa, että vaikka sille sellainen valta annettaisiinkin, niin siellä ei sitä aivan mielivaltaisesti käytettäisi.

Työnhausta vapautuminen sairauden perusteella (2.) sen sijaan on vähän vaikeampi minun ymmärtää. Pointtina tässä lainkohdassa näyttäisi olevan se, että viimesijaista toimeentulotukea saadakseen olisi ensin haettava ensisijaisia tukia. Minusta se on ihan oikein. Se on sitten eri asia, mitä järkeä näitä tukia on ylipäänsä pilkkoa osiin, kun voisi olla vain yksi tuki, joka kattaa kaiken. Aika monelle syrjäytyneelle kun voi olla tosi vaikeaa hakea kaikkia tukia ajallaan ja oikein, eivätkä kaikki edes tiedä, mihin kaikkeen ovat oikeutettuja. Moniko tietää esimerkiksi liikkuvuusavustuksen olemassaolosta?

Tässä alla on kuvakaappaus; vasemmalla nykyinen laki ja oikealla esitys:



Uusitusta versiosta on poistettu sanat "lääkärin toteama sairaus". Tähän mennessä lääkäri on voinut kirjoittaa todistuksen vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelosta ja sen perusteella on voinut vapautua työnhausta, vaikkei sairauslomalla olisikaan. Nyt sellainen ei enää olisi mahdollista, jos oikein käsitän. Eli työkyvyttömyys kyllä pätisi, mutta vain, jos ihan virallisesti Kela on myöntänyt sairausloman tai työkyvyttömyyseläkkeen.

Toisaalta tässä lain osassa ei ole mitään mainintaa siitä, että tällä hetkellä työvoimatoimisto (tai mikä hitto sen nimi nykyään onkaan) voi pienentää työnhakuvelvoitetta muun muassa terveydellisillä syillä. Se asia kuuluu varmasti jonkin muun lain piiriin. Esimerkiksi minulla on nyt vain yhden kokoaikaisen työpaikan hakuvelvollisuus kuukaudessa, eikä neljää. Perusteena siihen on oma yritystoiminta, terveydentila ja paska soveltuvuus mihinkään työhön (tuo viimeinen on kyllä muotoiltu korrektimmin). Toivon, että työkkärin työntekijöillä säilytetään jatkossakin vapaus oman harkinnan käyttämiseen - he kuitenkin oikeasti tuntevat meidän asiakkaiden henkilökohtaisen tilanteen, ja heille me emme ole vain tilastoja.